Satu on totta!

25.01.2021

”Ihminen tarvitsee satuja”, sanoi Astrid Lindgren, ”niin se on ja aina on ollut”. Tiedämme satujen merkityksen mm. rauhoittajana, rohkaisijana ja kielen rikastuttajana. Satu ON ihme: se antaa aiheen unelmointiin. Satu kasvattaa ja opettaa; satu tarjoaa ratkaisuja elämisen haasteisiin. ”Saduissa on aina hoidollista voimaa”, kuten tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen on todennut. 

Kirjailija Leena Laulajainen pohtii satua ja todellisuutta: ”Ihmiset ajattelevat, että satu on toden vastakohta, kotoisin toisesta ulottuvuudesta /…/ Satu on fantasiaa, mielikuvitusta. Mutta eikö fantasia ole samaa kuin kuvittelukyky? /…/Kun sadun kaikki ainekset ovat peräisin todellisuudesta, kuinka satu voisi olla toden vastakohta? Satu on totisinta totta! Se vain sanoo asiat toisin, kertoo ne kuvina niin kuin sanataide aina. Sen vuoksi satu ei itse asiassa tarvitsisi kuvia.” 

Keväällä 2020 korona-pandemian rajoitettua kirjaston toimintaa, siirtyi myös Jokelan kirjaston kirjastovirkailija ja kirjavinkkaaja Virpi Niskanen virtuaaliseen sadunkerrontaan.  

- Tekijänoikeuskysymysten takia aloitin kansansaduilla. Kävin lukuisia satukokoelmia läpi, tukeuduin Kirkes-kirjastokimppamme tarjonnan ohella myös esim. Helmet-kirjastojen satukokoelmiin. Työni oli huolellista: kansansadut voivat olla kovin roisia - alunperinhän sadut tehtiin aikuisten luettaviksi. Mutta löysin pientenkin korville kuultavaa.  

- Loppukeväällä ja alkukesällä minulla oli mahdollisuus käyttää tekijänoikeusvapaata aineistoa, jolloin oli lupa kertoa uusinta uutta satua. Tämä helpotti työtäni. Olin ehtinyt jo olla yhteyksissä pariin kirjailijaan saadakseni luvan esittää tekstejään, mutta kirjailijoiden kustantajat eivät tähän suostuneet. 

- Korona-rajoitusten jatkuessa alkuvuonna 2021 toteutan sadunkerrontaa jälleen virtuaalisesti, Tuusulan kunnankirjaston Youtube-kanavalla. Ja taas olen tutkinut kansansatuja, saanutkin koottua kelpo ohjelman esitettäväkseni. Näin kevätkaudella kuullaan neljä satua suomeksi ja kolme ruotsiksi. Työtoverini Sanni Laine editoi esitykset, mistä olen kiitollinen. 

- Virtuaalisatumatkoihini valmistaudun opettelemalla (tai ainakin pyrin opettelemaan) sadun ulkoa tarkoituksenani  k e r t o a, ei lukea. Mietin tarkkaan yksityiskohdat, esimerkiksi rekvisiitan, jolla pelaan. Tarpeistoni on niukkaa, mutta paljonkertovaa: hattu, viltti tms. Luotan eläytymiskykyyni. Ennen kaikkea luotan tarinaan! Ja ihme tapahtuu jopa virtuaalisesti, ilman live-yleisöä: satu ottaa haltuunsa. 

 Virpin satumatka Jokelan kirjastossa

- Toki vuorovaikutus, joka on riemastuttavaa elävän lapsiyleisön kanssa, puuttuu virtuaalisaduista. Tai, mietinpä hetken, puuttuuko? Voiko se, etten lue satua paperista vaan kun kerron ja katson kuuntelijaan ruudun toisella puolella, olla vuorovaikutteista - jollain merkillisellä tavalla, jonka yhteinen hetkemme (olkoonkin minä täällä ja kokija siellä) mahdollistaa? Huomaan uskovani tähän.  

Sadunkertojana tehtäväkseni koen, lastenkirjailija Timo Parvelan sanoin, ”muurata tarinalinnan lapsen ympärille”. 

 

Hyväksy evästeet niin saat sisällön näkyviin.

 Lasten satumatka kirjaston YouTube-kanavalla: Kissa Viirusilmä

 

Virpi Niskanen

Takaisin